Teatteriin välillä
Lapsi katseli teatterin mainosta, olisi Peter Pan tulossa. Sitten
juniori heittikin hyvän kysmyksen: Isi, mikä on teatteri ?
No mitäpä siihen vastaamaan. Teatteri on vähän niin kuin taidetta.
Siinä näyttelijät esittävät yleisölle. No mitä ne näyttelijät
esittää ? Tanssia, musiikkia, puhetta, eleitä ja kaikenlaista
näyttelyä. Siitä syntyy teatteriesitys. Ensimmäiset teatterit olivat
jo muinaisessa Kreikassa ja siellä teatteri oli aika tärkeä asia,
niin tärkeä että kansalaisten piti osallistua kustannuksiin. Olihan
jotain tuon tyyppistä esitystä ollut jo aina olemassa, mutta
oikeastaan tuohon aikaan sai alkunsa teatteri sellaisena kuin me sen
tunnemme. Tosin siihen aikaan näyttelijät olivat vain miehiä ja
heillä oli aina naamiot päässä. Yleisin tai ainakin tunnetuin muoto
on perinteinen puheteatteri, mutta lisäksi on muitakin muotoja, kuten
vaikka musikaali teatteri,
jossa esiintyjät myös laulavat. Sitten on myös tanssiteatteri,
jossa yhdistyy teatterin ja musiikin lisäksi myös tanssia ja
sirkustaidettakin. Teattereita löytyy kaikista suurimmista kaupungeista
ja myös pienimmistä, kuten vaikka pääkaupunkiseudulla on paljon teatteri
Helsinki ja teatteri
Vantaa. Eikä pidä myöskään unohtaa teatteri
Turku eikä työväen teatteri
Tampere.
Suomessa on valtionosuusteattereita 56. Niiden toiminta saa tukea
julkisista varoista. Sen lisäksi on 107 ammattiteatteria. Ne voivat
hyödyntää huomattavasti kokeilevampaa ohjelmistoa kuin
laitosteatterit.
Itse Ilkimys 3
Tuota kun alettiin mainostamaan niin kyllä teki jälkikasu heti
selväksi, että se mennään katsomaan heti kun vaa elokuvateattereihin
tulee. Eipä minulla siihen ollut mitään vastaansanomistakaan. Olen
aina digannut noista elokuvista ja varsinkin kätyrit ovat kyllä omia
suosikkejani. Elokuvassa tarjotaan uusi hahmo, Grun veli.
Samannäköinen kuin Gru plus päähän laitettu hiuslisäke.
Sinänsä tuo hahmo ei nouse omaksi suosikikseni, mutta tarjoaa taas
helpon mahdollisuuden seuraavaan jatko-osaan. Gru kuulee yhtäkkiä,
että hänellä on veli ja lähtee selvittämään asiaa äidiltään.
Äiti kun viihtyy paremmin proteiini
-pumpattujen ja lihaksikkaiden uimaopettajiensa kanssa, mutta suostuu
kertomaan totuuden. Tietysti tuollainen samannäköinen kaksoisveli
antaa hyvän mahdollisuuden veljeksille pilailla, yhdessä kohtauksessa
he vaihtavat vaatteet ja Grulla on aito
peruukki päässään. Esittävät toinen toistaan ja kuvittelevat
että kukaan ei huomaa sitä. Mutta itse asia on se, että Grun veli
haluaisi hänkin oppia perheen tavoille eli rosvoksi ja niinpä alkaa
Grun education eli koulutus
siitä kuinka varkauksia tehdään. Välillä kaahaillaan isäukon
autolla ja sitten kiipeillään seinää
pitkin.
Kaikkinensa elokuva ei tarjoa juuri mitään uutta, mutta itselleni tuo
huumori toimii kyllä edelleen. Ja samaa mieltä oli myös jälkikasvu.
Jälkikasvu myös mietti elokuvan jälkeen, että kun tehdään
piirroselokuvia niin onko niitä kuvaamassakin piirretyt ihmiset. Ja
onko se ympärillä oleva maisema myös piirrettyä, vai kuvataanko nuo
elokuvat ihan oikeassa maailmassa ja lavasteet vain näyttävät
piirretyiltä. Entäs sitten ne kaikki lentokohtaukset: onko siellä
ilmakuvaaja kuvaamassa ja onko ilmakuvaus
hinta kalliimpi silloin kun ne kuvaa piirrettyjä hahmoja ja
piirrettyjä koptereita sun muita. Ja miten se valokuvaaja
ja sen kamera, jos ne on piirrettyjä niin toimivatko ne samalla tavalla
kuin oikeassa maailamassa olevat valokuvaus -tarvikkeet. Eräässä
mainostrailerissa näkyi myös piirretyt puhelimen
kuoret. Niistäkin löytyi mietittävää, että onko
piirrosmaailmassa samat puhelinmallit kuin oikeassakin maailmassa ja jos
ei ole niin kuka niille myy niiden puhelimiin sopivat puhelimen kuoret.
Hateful Eight
Ensi-ilta: vuosi 2015
Päärooleissa: Samuel L. Jackson, Kurt Russell, Jennifer Jason Leigh, Walton Goggins, Demián Bichir, Tim Roth, Michael Madsen ja Bruce Dern
Pitihän tuo käydä katsomassa heti kun teatteriin tuli. Kyllähän tuo mietitytti ennakkoon, kun jostain luin että suunnilleen koko elokuva sijoittuu yhteen huoneeseen ja sitten kun vielä elokuvan kestokaan ei ole ihan lyhyimmästä päästä. Mutta on se Tarantino vaan melkoinen guru, ei kyllä käynyt missään vaiheessa mielessäkään, että elokuva olisi tylsä tai pitkäveteinen.
Tietysti jos lähtee vertaamaan Django Unchained -elokuvaan, niin hateful Eightissä ei tarvi nauraa yhtä paljon, mutta se ei liene tarkoituskaan. Muutama kohta kyllä vetää suupieliä virneeseen, mutta joku ihmisyystekijä takaraivossa alkaa toppuuttelemaan: Saako tällaiselle oikeasti nauraa? Kuten Tarantinon elokuvissa on tapana. Jos noin niin kuin ”Hupsis, ammuin vahingossa pääsi palasiksi” -tilanne tulee yhtäkkiä eteen niin mietipä siinä sitten kuinka kuuluvasti ja kuinka pitkään tuolle pitää hekottaa.
Puhetta ja tarinaa riittää tuttuun Tarantino -tyyliin. Kaikilla on omat tarinansa, toinen toistaan ällöttävämpiä ja pikku hiljaa alkaa katsojallekin valkenemaan, että joku valehtelee, kenties useampikin.
Jo olet Tarantino -fani, niin totta kai käyt tuon katsomassa. Ja samaa sanon kuin moni muukin, hyvä leffa, mutta ei Tarantinon paras. Jos sinua taas Quentinin tyyli ällöttää niin ei kannata mennä elokuvateatteriin tai vuokrata tätä, ei nimittäin tule muuttamaan näkökantaasi.
Ainakin se kaveri siinä teatterin ovella (jonka alaa taisi olla järjestyksenvalvonta)
näytti vähän siltä, että ei ole suuri fani. Oli ihan pakko kysyä
asiasta ja järjestyksenvalvoja tunnusti, että itse asiassa inhoaa koko
ohjaajaa.
Mutta ihan välikaneettina pitää kyllä todeta miten on vähentynyt
elokuvateatterit ja elokuvissa käynti. Muutama vuosikymmen sitten oli
elokuvateatteri joka ikisessä pikkukylässä ja isommissa kaupungeissa
niitä oli parin korttelin välein. Kyllähän tuon ymmärtää, uusi
tekniikka on tullut kaikkien ulottuville, ensin koteihin videoiden
muodossa, sitten tietokoneelle ja nykyään kännyköihin. Elokuvia voit
vuokrata ja katsella missä päin sitten liikutkaan, vaikka
linja-autossa istuessa. Ei tarvi enää erikseen lähteä
leffateatteriin jos haluaa nähdä jonkun science fiction -olion ja
sitä jahtaavat supersankarit. Ihan yhtä lailla voi ladata leffan
suoratoistopalvelusta ja alkaa katsomaan saman tien vaikka tabletilta.
Tai sitten voi kuluttaa vaikka työpäiviään puhelimen ääressä
elokuvia katsoen. Eräs kaveri oli raksalla töissä asbesti
purku -työmaalla. Häntä ei aina työnteko napannut, joten meni
villapakkausten päälle vaakatasoon ja katseli iPhonella leffoja sillä
aikaa kun kaverit aivasteli asbestipölyssä. Ja kun seuraavalla
viikolla oli ohjelmassa homepuhdistus
-työmaa niin oli jo saanut itselleen toisen kaverin villakasojen
päälle leffaa katsomaan. Loppui elokuvien katselu vasta siihen kun
suivaantuneen työnjohtajan puukon
terä paukahti villapaketin kylkeen. Ei oikein tykännyt poikien
työnteosta. En tiedä miten kauan olisivat muuten saaneet tuota
"työntekoaan" jatkaa. Varmaan siihen asti kun rakennus olisi
ollut valmis ja kiinteistönvälittäjä
tullut myymään asuntoa. Oli pojilla edessään pitkä puhuttelu
ja pitempään leffailtoja harrastanut saikin kenkää saman tien.
Kaveri vaihtoi saman tien alaa sekä maakuntaa ja kouluttautui
hierojaksi.
Angry Birds
Ensi-ilta: vuosi 2016
Kävin lapsen kanssa katsomassa 3D-version ja siinä kyllä hyvin
huomasi saman asian, mitä on saanut joka paikasta lukea. Lapsi tykkäsi
elokuvasta samoin kuin aika moni muukin katsoja ympäri maailman.
Leffahan on kerännyt valtavat katsojamäärät joka puolella. Kriitikot
sen sijaan ovat pääsääntöisesti elokuvan lytänneet ja itse olen
heidän kanssaan samoilla linjoilla.
Kyllähän nuo nykyajan animaatiot ovat teknisesti tyylikkäitä, mutta
niitäpä ei piirräkään mikään piirtäjä vaan joku it-konsultti.
Ja vähän erilaista oli ennen piirtäjän homma kuin nykyään
it-konsultin.
Moneen muuhun animaatioon
verrattuna Angry Birds ei oikein tarjoa aikuisille hupia: juoni ei ole
kummoinen ja vitsit ei juuri naurata. Esimerkiksi Itse Ilkimykseen ja
Kätyreihin verrattuna vihaiset linnut on kyllä aika surkea - noin niin
kuin keski-ikäisen näkökulmasta. Parasta elokuvassa oli ehkä musiikki,
eikä sekään niin huippua.
Mutta elokuvahan on suunnattu lapsille - ei kriitikoille eikä tylsillä
aikuisille. Ja siinä se on onnistunut. Muutahan ei tarvikaan.
Juonella ei niin ole merkitystä, mutta suunnilleen näin se menee:
possut tulevat lintujen saarelle ja esittävät ystäviä. Bileiden
järjestäminen linnuille on vain apuväline,
jolla heidän huomio suunnataan muualle siksi aikaa kun possut
varastavat lintujen munat ja vievät ne laivallaan possusaarelle.
Sieltä linnut lähtevät sitten muniaan pelastamaan ja heidän
apuväline on iso ritsa, jonka ammuksina linnut itse toimivat.
Ihmettelen vaan että miksei lintuihin satu pahemmin kun tuolla lailla
ammutaan päin rakennusten seiniä, luulisi että kohta on lintujen
saarella invahissi joka
talossa. Loppujen
lopuksi sotku on on jo sellainen että tekisi mieli tilata ammattijärjestäjä
apuun. Mutta elokuvaahan se vain on ja lapsille hauskaa viihdettä.
Tosin oma lapseni on sellainen pikkutiedemies, että alkoi hyvin pian
puuttumaan noihin tieteellisesti vääriin faktoihin, joita yllättäen
piirretyt ovat aina täynnä. Pitää varmaan laittaa tenava isompana
johonkin scientific -kerhoon, sen verran se on jo kotona värkkäillyt
tuollaisia scientific writing
-juttuja. Niin kuin vaikka siitä, miten lintuja ei ehkä oikeasti voisi
lennättää isolla ritsalla päin seiniä.
|