Elokuvia ja teatteria
 

 


Teatteriin välillä
Lapsi katseli teatterin mainosta, olisi Peter Pan tulossa. Sitten juniori heittikin hyvän kysmyksen: Isi, mikä on teatteri ?
No mitäpä siihen vastaamaan. Teatteri on vähän niin kuin taidetta. Siinä näyttelijät esittävät yleisölle. No mitä ne näyttelijät esittää ? Tanssia, musiikkia, puhetta, eleitä ja kaikenlaista näyttelyä. Siitä syntyy teatteriesitys. Ensimmäiset teatterit olivat jo muinaisessa Kreikassa ja siellä teatteri oli aika tärkeä asia, niin tärkeä että kansalaisten piti osallistua kustannuksiin. Olihan jotain tuon tyyppistä esitystä ollut jo aina olemassa, mutta oikeastaan tuohon aikaan sai alkunsa teatteri sellaisena kuin me sen tunnemme. Tosin siihen aikaan näyttelijät olivat vain miehiä ja heillä oli aina naamiot päässä. Yleisin tai ainakin tunnetuin muoto on perinteinen puheteatteri, mutta lisäksi on muitakin muotoja, kuten vaikka musikaali teatteri, jossa esiintyjät myös laulavat. Sitten on myös tanssiteatteri, jossa yhdistyy teatterin ja musiikin lisäksi myös tanssia ja sirkustaidettakin. Teattereita löytyy kaikista suurimmista kaupungeista ja myös pienimmistä, kuten vaikka pääkaupunkiseudulla on paljon teatteri Helsinki ja teatteri Vantaa. Eikä pidä myöskään unohtaa teatteri Turku eikä työväen teatteri Tampere.
Suomessa on valtionosuusteattereita 56. Niiden toiminta saa tukea julkisista varoista. Sen lisäksi on 107 ammattiteatteria. Ne voivat hyödyntää huomattavasti kokeilevampaa ohjelmistoa kuin laitosteatterit.

Itse Ilkimys 3
 
Tuota kun alettiin mainostamaan niin kyllä teki jälkikasu heti selväksi, että se mennään katsomaan heti kun vaa elokuvateattereihin tulee. Eipä minulla siihen ollut mitään vastaansanomistakaan. Olen aina digannut noista elokuvista ja varsinkin kätyrit ovat kyllä omia suosikkejani. Elokuvassa tarjotaan uusi hahmo, Grun veli. Samannäköinen kuin Gru plus päähän laitettu hiuslisäke. Sinänsä tuo hahmo ei nouse omaksi suosikikseni, mutta tarjoaa taas helpon mahdollisuuden seuraavaan jatko-osaan. Gru kuulee yhtäkkiä, että hänellä on veli ja lähtee selvittämään asiaa äidiltään. Äiti kun viihtyy paremmin proteiini -pumpattujen ja lihaksikkaiden uimaopettajiensa kanssa, mutta suostuu kertomaan totuuden. Tietysti tuollainen samannäköinen kaksoisveli antaa hyvän mahdollisuuden veljeksille pilailla, yhdessä kohtauksessa he vaihtavat vaatteet ja Grulla on aito peruukki päässään. Esittävät toinen toistaan ja kuvittelevat että kukaan ei huomaa sitä. Mutta itse asia on se, että Grun veli haluaisi hänkin oppia perheen tavoille eli rosvoksi ja niinpä alkaa Grun education eli koulutus siitä kuinka varkauksia tehdään. Välillä kaahaillaan isäukon autolla ja sitten kiipeillään seinää pitkin.
Kaikkinensa elokuva ei tarjoa juuri mitään uutta, mutta itselleni tuo huumori toimii kyllä edelleen. Ja samaa mieltä oli myös jälkikasvu. Jälkikasvu myös mietti elokuvan jälkeen, että kun tehdään piirroselokuvia niin onko niitä kuvaamassakin piirretyt ihmiset. Ja onko se ympärillä oleva maisema myös piirrettyä, vai kuvataanko nuo elokuvat ihan oikeassa maailmassa ja lavasteet vain näyttävät piirretyiltä. Entäs sitten ne kaikki lentokohtaukset: onko siellä ilmakuvaaja kuvaamassa ja onko ilmakuvaus hinta kalliimpi silloin kun ne kuvaa piirrettyjä hahmoja ja piirrettyjä koptereita sun muita. Ja miten se valokuvaaja ja sen kamera, jos ne on piirrettyjä niin toimivatko ne samalla tavalla kuin oikeassa maailamassa olevat valokuvaus -tarvikkeet. Eräässä mainostrailerissa näkyi myös piirretyt puhelimen kuoret. Niistäkin löytyi mietittävää, että onko piirrosmaailmassa samat puhelinmallit kuin oikeassakin maailmassa ja jos ei ole niin kuka niille myy niiden puhelimiin sopivat puhelimen kuoret.


Hateful Eight
 
Ensi-ilta: vuosi 2015
 
Päärooleissa: Samuel L. Jackson, Kurt Russell, Jennifer Jason Leigh, Walton Goggins, Demián Bichir, Tim Roth, Michael Madsen ja Bruce Dern
 
Pitihän tuo käydä katsomassa heti kun teatteriin tuli. Kyllähän tuo mietitytti ennakkoon, kun jostain luin että suunnilleen koko elokuva sijoittuu yhteen huoneeseen ja sitten kun vielä elokuvan kestokaan ei ole ihan lyhyimmästä päästä. Mutta on se Tarantino vaan melkoinen guru, ei kyllä käynyt missään vaiheessa mielessäkään, että elokuva olisi tylsä tai pitkäveteinen.
 
Tietysti jos lähtee vertaamaan Django Unchained -elokuvaan, niin hateful Eightissä ei tarvi nauraa yhtä paljon, mutta se ei liene tarkoituskaan. Muutama kohta kyllä vetää suupieliä virneeseen, mutta joku ihmisyystekijä takaraivossa alkaa toppuuttelemaan: Saako tällaiselle oikeasti nauraa? Kuten Tarantinon elokuvissa on tapana. Jos noin niin kuin ”Hupsis, ammuin vahingossa pääsi palasiksi” -tilanne tulee yhtäkkiä eteen niin mietipä siinä sitten kuinka kuuluvasti ja kuinka pitkään tuolle pitää hekottaa.
 
Puhetta ja tarinaa riittää tuttuun Tarantino -tyyliin. Kaikilla on omat tarinansa, toinen toistaan ällöttävämpiä ja pikku hiljaa alkaa katsojallekin valkenemaan, että joku valehtelee, kenties useampikin.
 
Jo olet Tarantino -fani, niin totta kai käyt tuon katsomassa. Ja samaa sanon kuin moni muukin, hyvä leffa, mutta ei Tarantinon paras. Jos sinua taas Quentinin tyyli ällöttää niin ei kannata mennä elokuvateatteriin tai vuokrata tätä, ei nimittäin tule muuttamaan näkökantaasi. Ainakin se kaveri siinä teatterin ovella (jonka alaa taisi olla järjestyksenvalvonta) näytti vähän siltä, että ei ole suuri fani. Oli ihan pakko kysyä asiasta ja järjestyksenvalvoja tunnusti, että itse asiassa inhoaa koko ohjaajaa.

 

Mutta ihan välikaneettina pitää kyllä todeta miten on vähentynyt elokuvateatterit ja elokuvissa käynti. Muutama vuosikymmen sitten oli elokuvateatteri joka ikisessä pikkukylässä ja isommissa kaupungeissa niitä oli parin korttelin välein. Kyllähän tuon ymmärtää, uusi tekniikka on tullut kaikkien ulottuville, ensin koteihin videoiden muodossa, sitten tietokoneelle ja nykyään kännyköihin. Elokuvia voit vuokrata ja katsella missä päin sitten liikutkaan, vaikka linja-autossa istuessa. Ei tarvi enää erikseen lähteä leffateatteriin jos haluaa nähdä jonkun science fiction -olion ja sitä jahtaavat supersankarit. Ihan yhtä lailla voi ladata leffan suoratoistopalvelusta ja alkaa katsomaan saman tien vaikka tabletilta. Tai sitten voi kuluttaa vaikka työpäiviään puhelimen ääressä elokuvia katsoen. Eräs kaveri oli raksalla töissä asbesti purku -työmaalla. Häntä ei aina työnteko napannut, joten meni villapakkausten päälle vaakatasoon ja katseli iPhonella leffoja sillä aikaa kun kaverit aivasteli asbestipölyssä. Ja kun seuraavalla viikolla oli ohjelmassa homepuhdistus -työmaa niin oli jo saanut itselleen toisen kaverin villakasojen päälle leffaa katsomaan. Loppui elokuvien katselu vasta siihen kun suivaantuneen työnjohtajan puukon terä paukahti villapaketin kylkeen. Ei oikein tykännyt poikien työnteosta. En tiedä miten kauan olisivat muuten saaneet tuota "työntekoaan" jatkaa. Varmaan siihen asti kun rakennus olisi ollut valmis ja kiinteistönvälittäjä tullut myymään asuntoa. Oli pojilla edessään pitkä  puhuttelu ja pitempään leffailtoja harrastanut saikin kenkää saman tien. Kaveri vaihtoi saman tien alaa sekä maakuntaa ja kouluttautui hierojaksi.
 
Angry Birds
 
Ensi-ilta: vuosi 2016
 
Kävin lapsen kanssa katsomassa 3D-version ja siinä kyllä hyvin huomasi saman asian, mitä on saanut joka paikasta lukea. Lapsi tykkäsi elokuvasta samoin kuin aika moni muukin katsoja ympäri maailman. Leffahan on kerännyt valtavat katsojamäärät joka puolella. Kriitikot sen sijaan ovat pääsääntöisesti elokuvan lytänneet ja itse olen heidän kanssaan samoilla linjoilla.
Kyllähän nuo nykyajan animaatiot ovat teknisesti tyylikkäitä, mutta niitäpä ei piirräkään mikään piirtäjä vaan joku it-konsultti. Ja vähän erilaista oli ennen piirtäjän homma kuin nykyään it-konsultin.
Moneen muuhun animaatioon verrattuna Angry Birds ei oikein tarjoa aikuisille hupia: juoni ei ole kummoinen ja vitsit ei juuri naurata. Esimerkiksi Itse Ilkimykseen ja Kätyreihin verrattuna vihaiset linnut on kyllä aika surkea - noin niin kuin keski-ikäisen näkökulmasta. Parasta elokuvassa oli ehkä musiikki, eikä sekään niin huippua.
Mutta elokuvahan on suunnattu lapsille - ei kriitikoille eikä tylsillä aikuisille. Ja siinä se on onnistunut. Muutahan ei tarvikaan.
Juonella ei niin ole merkitystä, mutta suunnilleen näin se menee: possut tulevat lintujen saarelle ja esittävät ystäviä. Bileiden järjestäminen linnuille on vain apuväline, jolla heidän huomio suunnataan muualle siksi aikaa kun possut varastavat lintujen munat ja vievät ne laivallaan possusaarelle. Sieltä linnut lähtevät sitten muniaan pelastamaan ja heidän apuväline on iso ritsa, jonka ammuksina linnut itse toimivat. Ihmettelen vaan että miksei lintuihin satu pahemmin kun tuolla lailla ammutaan päin rakennusten seiniä, luulisi että kohta on lintujen saarella invahissi joka talossa. Loppujen lopuksi sotku on on jo sellainen että tekisi mieli tilata ammattijärjestäjä apuun. Mutta elokuvaahan se vain on ja lapsille hauskaa viihdettä.
Tosin oma lapseni on sellainen pikkutiedemies, että alkoi hyvin pian puuttumaan noihin tieteellisesti vääriin faktoihin, joita yllättäen piirretyt ovat aina täynnä. Pitää varmaan laittaa tenava isompana johonkin scientific -kerhoon, sen verran se on jo kotona värkkäillyt tuollaisia scientific writing -juttuja. Niin kuin vaikka siitä, miten lintuja ei ehkä oikeasti voisi lennättää isolla ritsalla päin seiniä.



 
 

     
           
           
           
           
 
Copyright © 2003-2016 Lincoln's Hand | lincolnshand@lincolnshand.com